Tilan historia
Korisevan tilan historia ylettyy pitkälle, jopa 1800-luvulle asti. Heikki Mikonpoika ja Maria Kustaantytär ostivat Raukolan Korisevan ja Rekolan Hirsivalkaman torppien alueet vuonna 1881.
Nämä alueet olivat rekisteröity nimeltään Korisevaksi. Samaisena vuonna eli 1881, edellä mainituista alueista muodostettiin Korisevan tila.
Vuodesta 1881 alkaen tilan isännän sukunimi on ollut aina Koriseva. Heikki Mikonpoika ja Maria Kustaantytär olivat jo kolmas sukupolvi Hirsivalkaman (eli nykyisen Korisevan) torpassa. Heikki Mikonpoika vaihtoi siis tilanpidon alkaessa sukunimekseen Koriseva.
Korisevan tilan viides isäntä Urpo Koriseva aloitti Korisevassa tilanpidon vuonna 1952, jolloin hän oli itse 18-vuotias. Myöhemmin Urpo ja puolisonsa Sirkka pitivät yhdessä tilalla lypsykarjaa ja harjoittivat metsätaloutta.
Korisevan tilalla asui silloin kymmenkunta Ayrshire -rotuista lypsylehmää, joiden maito kuljetettiin Hämeen osuusmeijeriin Valkeakoskelle jatkokäsittelyä varten. Lypsykarja asui tilalla kivinavetassa.
Tilanpito jatkuikin vuoteen 1994 saakka, kunnes tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos.
Jo vuodesta 1994 Korisevan tilaa on pitänyt Eero Koriseva. Eero on viidennen isäntäparin, Sirkka ja Urpo Korisevan poika ja onkin siis viettänyt koko ikänsä Korisevassa. Eero on aviopuolisonsa Ritan kanssa jo kuudes Korisevan tilan isäntäpari.
Eero on tehnyt tilan laajennukset alusta loppuun asti itse. Hän on rakentanut ja laajentanut pihaton, sekä viljankuivurin, hieholan ja vaikka mitä muuta. Nyt viimeisimpänä uudistuksena Eero rakensi tilalle uuden sonnikasvattamon vanhaan kivinavettaan! Työkokemusta Eerolta löytyy siis myös rakennusalalta, mikä on helpottanut tilan uusien investointien suunnittelussa ja toteutuksessa.
Ritan ja Eeron aloittaessa tilanpidon tilalla oli vielä edellisen isäntäparin Ayrshire -lypsykarjaa. Rita ja Eero päätyivät kuitenkin päätuotantosuunnan muutokseen, jonka vuoksi maidontuotanto vaihtuikin jo alkumetreillä emolehmätuotantoon.
Emolehmätuotantoa aloittaessa täytyi luonnollisestikin valita tilalle sopiva lihakarjarotu. Aberdeen Angus tuntui luontevalta rotuvaihtoehdolta, sillä se sopii mainiosti Suomen vaihteleviin sääoloihin, on hyvä rehunkäyttäjä, sekä on tunnettu hyvistä emo-ominaisuuksistaan.
Anguksien syntymänupous oli myös iso plussa rotuvaihtoehtoja pohtiessa. Anguksia ostettiin ensin tilalle muutama muualta, tietysti jalostuskarjasta. Tilalla asuvaa Ayrshire -karjaa keinosiemennettiin silloin myös Anguksilla.
Tilan ensimmäinen oma emolehmä oli Ayrshire-Angus -risteytys ja syntyi 22. elokuuta vuonna 1995. Terhakka lehmävasikka sai nimekseen Juotto. Ensimmäinen siitossonni tilalle hankittiin myös vuonna 1995.
Eläimille täytyi saada lisää tilaa, koska tilan karjamäärää oli tarkoitus kasvattaa. Kivinavetassa oli jo nyt ahdasta, joten eläimille täytyisi rakentaa pihatto..
Pihaton "alkurysäys" sai alkunsa 6. toukokuuta vuonna 1996. Ei kun tuumasta toimeen vaan, totesi Eero!
Pihaton ensimmäinen laajennus valmistui laidunkauden jälkeen vuonna 1996, jolloin lehmät pääsivät muuttamaan kivinavetasta upouuteen kestokuivikepihattoon. Ylläoleva kuva on otettu vuonna 1996 ja sieltä voit löytää myös jo useampia Anguksia! Tästä vuodesta alkoi tilan karjamäärän kasvatus ja pikkuhiljaa täysin siirtyminen Anguksien kasvatukseen.
Tilalla on ollut Black Angus -naudanlihan suoramyyntiä jo vuodesta 2003 alkaen. Lihaa on siis myyty asiakkaille jo yli kahden vuosikymmenen ajan. Pihattoon tehtiin toinen laajennus vuonna 2005, jolloin sen pituutta lisättiin. Laajennus mahdollisti taas eläinmäärän kasvattamisen, kun eläimille tuli kertaheitolla rutkasti lisää karsinatilaa.
Vuonna 2007 hiehoille eli nuorille lehmille rakennettiin omat tilat eli hiehola. Vanhaa kivinavettaa käytettiin hyödyksi ja sen toinen puolisko otettiin käyttöön hieholana. Toinen puoli kivinavetasta jäi entiseen tapaansa konehalliksi, jollaisena se toimikin vuoteen 2024 saakka.
Pihaton viimeisin laajennus tehtiin vuonna 2018. Pihatto sai uuden "lisäsiiven", jolla mahdollistettiin emojen ruokintapöydän siirtyminen pihan puolelle.
Pihattoon saatiin laajennuksen myötä lantakäytävä, joka on tehokas apu lannan poistossa. Sen avulla jo lämpimällä säällä perustettu kestopehku pysyy koko talven lämpimänä, kun sitä ei tarvitse poistaa kokonaan, vaan lannat ajetaan koneella pois lantakäytävältä viikottain. Eläimet pysyvät myös huomattavasti puhtaampina lantakäytävän ansiosta.
Vanhassa kivinavetassa sijaitseva konehalli remontoitiin sonnikasvattamoksi ja otettiin käyttöön laidunkauden jälkeen vuonna 2024.
Sonnikasvattamossa, sekä hieholassa on käytössä osakuivikepohja, joka on kylmäkasvattamoissa mielestämme parhain ja tehokkain ratkaisu. Makuualueeseen kertyvää pehkua tyhjennellään tarpeen mukaan ja tilalle tuodaan uutta turvetta, sekä olkia.
Pihatossa, hieholassa, sekä sonnikasvattamossa on lantakäytävät, jotka mahdollistavat tehokkaan lannan poiston lisäksi myös karjan sorkkien kulumisen luonnollisin tavoin, kun kuiviketta ei ole koko alalla.